Opaskoira voi avata näkövammaiselle nuorelle aikuiselle uusia mahdollisuuksia itsenäiseen arkeen

Valkoisen kepin päivää vietetään 15. lokakuuta. Päivä muistuttaa näkövammaisten oikeudesta liikkua itsenäisesti ja kiinnittää huomiota näkövammaisten kohtaamiseen arjessa. Linnea Granlund sai tänä syksynä kauan odottamansa opaskoiran. Jo nyt hän huomaa rohkaistuneensa lähtemään paikkoihin, joihin ei ole aiemmin ollut yhtä helppo mennä.

Näkövammaisen nuoren itsenäistyminen tarkoittaa samoja asioita kuin muidenkin nuorten: opiskelua, harrastuksia, kavereita, liikkumista ja omien unelmien tavoittelua. Apuvälineet ja esteetön ympäristö voivat olla tärkeässä roolissa siinä, kuinka itsenäisesti nuori pystyy näitä asioita toteuttamaan.

Miilu kulkee nyt Linnean rinnalla

Centria-ammattikorkeakoulussa kirkon nuorisotyöohjaajaksi opiskelevan Linnea Granlundin pitkä odotus päättyi tänä syksynä, kun hän sai opaskoiran. Opaskoiran voi saada 18 vuotta täytettyään, ja koira voikin avata näkövammaiselle nuorelle aikuiselle uusia mahdollisuuksia.

Kaksivuotias labradorinnoutaja Miilu on nyt ensimmäisessä työpaikassaan. Alku opaskoiran kanssa on ollut puolin ja toisin opettelua. Miilu vielä harjoittelee sitä, milloin ollaan töissä ja milloin vapaalla. Uudet rutiinit muodostuvat pikkuhiljaa.

Silti jo nyt Linnea on huomannut, että opaskoira saa Linnean liikkeelle.

”Lenkkeilyyn on heti enemmän motivaatiota, kun on koira mukana, vaikka kaikki ei menisikään putkeen. Koira tuo opastuksen lisäksi myös seuraa”, Linnea kertoo.

Opaskoira lisää rohkeutta liikkua

Miilu on tuonut liikkumiseen myös sellaisia mahdollisuuksia, joita Linnea ei osannut etukäteen odottaa. Esimerkiksi ahtaissa paikoissa liikkuminen on helpottunut huomattavasti koiran myötä.

Hän on myös rohkaistunut liikkumaan myös sellaisiin paikkoihin, jotka voivat olla aistiyliherkkyyden vuoksi haastavia. Esimerkiksi hälyiset paikat voivat olla kuormittavia.

Uuden koiran kanssa opetellaan vielä yhteistä tapaa toimia, mutta muutos näkyy jo arjessa. Linnea uskoo, että Miilusta on hyötyä myös hänen tulevassa työssään kirkon nuorisotyönohjaajana.

”Koiran ansiosta esimerkiksi leireillä liikkuminen on helpompaa”, Linnea avaa.

Opaskoira tarvitsee työrauhan

Linnean toive on, että muut ihmiset muistaisivat antaa opaskoiralle työrauhan. Valjaat kertovat siitä, että koira on töissä eikä siihen pidä ottaa oma-aloitteisesti kontaktia.

”Pahimmassa tapauksessa kontaktin ottaminen voi häiritä koiran työtä ja varsinkin silloin, jos kyseessä on nuori opaskoira. Aina toki voi kysyä opaskoiran käyttäjältä, saako koiraa tulla moikkaamaan,” Linnea kertoo.

Linnea muistuttaa, että opaskoirat ovat lääkinnällisiä apuvälineitä ja niiden käyttäjien tulee päästä samoihin paikkoihin kuin muidenkin.

Itsenäisyys tarkoittaa mahdollisuutta tehdä samoja asioita kuin muutkin

Opaskoira on vain yksi osa Linnean arkea. Hän toivoo, että näkövammaiset nuoret kohdataan sekä nuorisotyössä että laajemmin yhteiskunnassa samalla tavalla kuin muutkin nuoret.

Itsenäisyys ei tarkoita yksin pärjäämistä, vaan mahdollisuutta tehdä omia valintoja ja saada tarvittaessa tukea.

”Kukaan meistä ei pärjää yksin, vaan meillä kaikilla tulisi olla ihminen, johon tukeutua”, Linnea sanoo.

Nuorelta kannattaa kysyä, mitä hän tarvitsee

Linnea toivoo, että nuorisotyössä näkövammaiset nuoret huomioitaisiin ennen kaikkea kysymällä heiltä itseltään, millaista toimintaa he haluavat ja millaista tukea he tarvitsevat.

Kaikki näkövammaiset nuoret eivät tarvitse samanlaista apua, eikä näkövamma määritä sitä, millaisesta toiminnasta nuori kiinnostuu.

Myös tilojen esteettömyys on tärkeää. Jos tila ei ole fyysisesti esteetön, nuoren kanssa pitäisi varmistaa, että hän pääsee turvallisesti sisään ja pystyy liikkumaan tilassa. Näkövammaisen avuntarve voi muuten jäädä helposti huomaamatta.

Linnea vinkkaa tutustumaan Näkövammaisten liiton tarjoamaan tietoon näkövammaisten kanssa toimimisesta.

Linnea Granlund opiskelee Centria-ammattikorkeakoulussa kirkon nuorisotyönohjaajaksi ja on harjoittelussa Yhdenvertaisuuden nuorisoalan osaamiskeskuksessa.